Olen viime päivät seurannut surullista tapausta, jossa Sallassa jahdattiin kahta karannutta susimaista koiraa pyssyt paukkuen. (Uutinen aiheesta.) Koirien arveltiin olevan Venäjältä Suomeen vaeltaneita koirasusia, sijaitseehan Salla rajaseudulla. Varmuuttahan asiasta ei tietenkään ollut ja näin niin koirasusia kuin venäläisiä löytökoiriakin lemmikkinä pitäviä tuntevana en voi muuta kuin ihmetellä, miksi kumpikaan noista olisi syy automaattisesti tappaa eläin. Tekeekö Venäjän rajan takana asustelu eläimestä jotenkin saastuneen?

Ilmiselvästi yhtenä tavoitteena oli suojella Lapin pyhää lehmää, eli poroa, koirien mahdollisilta hyökkäyksiltä. Välillä tuntuukin, ettei Lapin kohdalla voida puhua enää villistä luonnosta, kun koko alue on yhtä isoa porotarhaa, jossa oikeat villieläimet ovat lainsuojattomia. Myös susivihan makua oli selvästi ilmassa koirakaksikkoon kohdistuneessa ajojahdissa.

Toinen koirista saatiinkin ammuttua. Toinen näistä "villeistä koirasusista" päätyi hakemaan turvaa ihmisestä erään yksityistalon pihalta. Tässä koiran kiinniottamiseen osallistuneen Heli Kuparisen kuvaus tapahtumista:

Sallassa löytökoiralta viedään henki

pexels-photo-167804.jpg

Kuva: Pexels.com

Kiinniottajat käyttivät koiran eläinlääkärissä ja heitä käskettiin viemään koira paikalliseen löytöeläintaloon. Eläinlääkäri ei löytänyt koirasta muuta vikaa kuin että se oli laiha ja ripulilla. Koiran oletetusta Venjäjä-taustasta ei ollut todisteita, joten eläinlääkäri totesi, että sitä käsitellään kuin normaalia löytökoiraa.

"Koska koirasta ei mitään sairauteen viittaavaa tällä hetkellä löytynyt (muuta kun että oli hoikassa kunnossa, ripulilla ja hyvin pelokas), käsitellään nyt sitä niin kuin normaalia löytöeläintä." - Sallan eläinlääkäri tekstiviestissään Heli Kupariselle. Viestin loppu: "Läänineläinlääkäri antoi lisäksi tämän koiran kohdalla määräyksen sirutuksesta ja rokottamisesta ENNEN kun koira viedään löytöeläinpaikasta uudelle omistajalle jos uusi halukas omistaja siis löytyy. Uusi omistaja maksaa tällöin kulut."

Koiran kiinniottajat löysivätkin osaavan henkilön, joka oli halukas ottamaan koiran itselleen. Tässä kohtaa viranomaisten yhteistyökyky kuitenkin loppui ja kodintarjoajaa kiellettiin "häiritsemästä" löytöeläinkodin pitäjää soittamalla tai viestittämällä. Tapaus herätti melko laajaa huomiota sosiaalisessa mediassa.

Yritin itse tuloksetta vedota Sallan päättäjiin:

Vetoomus Sallan kunnanvaltuustolle

Arvoisat Sallan kunnanvaltuutetut. Sain järkytyksekseni tänään kuulla, että viime päivinä kunnassanne jahdatuista kahdesta koirasta eloonjäänytkin aiottaisiin lopettaa. Sosiaalisessa mediassa leviää kertomus, jonka mukaan eloonjääneelle koiralle olisi hyvä asiallinen koti tarjolla, mutta paikallinen löytöeläinkodin pitäjä kieltäytyy koiraa luovuttamasta ja aikoo uuden mahdollisuuden tarjoamisen sijaan viedä eläinparan viimeiselle piikille.

Asia on järkyttänyt monia suomalaisia eläinten ystäviä melko laajasti. Päätin ottaa teihin yhteyttä, koska arvelen teitä kiinnostavan esimerkiksi kotimaan matkailun osalta, mitä tällainen kohu tekee Sallan maineelle.

Järjestän itsekin erään koirasarjakuvakerhon vuotuisia uuden vuoden retkiä Pohjois-Suomeen ja aikaisemmin Salla on ollut listalla mahdollisena tulevaisuuden kohteena. En tiedä, onko se sitä enää. En koe kovin mielekkäänä viedä noin kymmenen koiraihmisen ryhmää käyttämään turistieurojaan kuntaan, jossa on ensin päiväkausia aseiden kera jahdattu ja lopulta ammuttu omille teilleen joutunut koira. Varsinkaan, kun koiran elävänä kiinni saatu toverikin aiotaan laittaa tappotuomiolle sillä perusteella, että se päiväkausia jatkuneiden kauhukokemusten vuoksi vaikuttaa pelokkaalta ja stressaantuneelta.

Haluaisinkin vedota teihin päättäjiin Sallassa, haluatteko oikeasti pilata kuntanne maineen tuhansien suomalaisten silmissä? Vahinko on vielä estettävissä, mikäli te päättäjät, yhteistyössä viranomaisten kanssa, puututte asioiden nykyiseen kulkuun ja edesautatte löytöeläimen pääsyä sille luvattuun hyvään kotiin kuolemantuomion sijaan.

Kehotan muutoinkin tarkastamaan kunnallisen löytöeläinten hoidon tilan, miten esimerkiksi karannutta koiraa kuntanne alueella kohdellaan. Nykyisellään en kyllä uskaltaisi lähteä laskettelulomalle omien koirieni kanssa sille suunnalle. Vahinkojahan voi aina sattua, vaikka koiran pitäisikin kytkettynä.


Kunnioittavin terveisin
Hanna Mäkinen
Vantaa

Saamani vastaukset olivat melko ylimalkaisia. Haluttiin uskotella, että kyseessä olisi vain sosiaalisessa mediassa kiertävä vääristynyt huhu, ei suinkaan koiran paikanpäällä kiinni ottaneen henkilön (jota myös MTV haastatteli asiasta) kertomus. Tuumattiin yksioikoisesti, että kyseessä oli arka Venäjältä tullut koira, joka täytyi tautiriskin vuoksi lopettaa. Huolimatta edellä mainituista eläinlääkärin puheista.

Koiran kiinniottajat eivät myöskään olleet samaa mieltä koiran arkuudesta ja Karkurit.fi -sivustolla julkaistiin myös teksti:

Sallan koira muka arka

dog-nose-snout-munsterlander-65928.jpg

Kuva: Pexels.com

Tänään 9.6.2017 kyseinen koira sitten lopetettiin huolimatta siitä, että sille olisi ollut hyvä koti tarjolla ja minun lisäkseni moni muukin yritti vedota Sallan päättäjiin ja viranomaisiin.

Toki, jos laitamme asiat laajempaan perspektiiviin, kyseessä oli vain yksi koira. Muualla satoja koiria joutuu päivittäin kokemaan paljon karumman kohtalon esimerkiksi Romanian tappotarhoilla ja Kiinassa nyt kielletyillä koiranlihafestivaaleilla. Asiasta tekee painavan se, että se tapahtui täällä koti-Suomessa. Henkilökohtaisesti odotin Suomelta vähän enemmän.

Tapaus kertoo karua kieltään siitä, ettei meidän lakimme juuri anna turvaa löytöeläimille. Olen itsekin ollut vapaaehtoisena mukana hoitamassa kotimaisia löytöeläimiä ja eritoten kissojen osalta tilanne on surkea. Koiria löytyy maanlaajuisesti Suomessa vuosittain ehkä kymmenkunta, joitain kymmeniä korkeintaan, joten niille ei ole konsti eikä mikään löytää uutta kotia, jos sitä vain viitsitään etsiä. Kissoja taas hylätään Suomessa vuosittain yli 20 000, joten osa kissoista joutuu väkisinkin odottamaan kotia hyvin pitkään.

Moni löytöeläimiä vastaanottava taho ei kuitenkaan yritäkään etsiä huomaansa tuoduille eläimille kotia, tai edes välttämättä ilmoita missään heille tuodusta eläimestä. Ellei omistaja satu 15 vrk sisällä ilmoittautumaan, seuraa automaattisesti eläimen lopetus.

Paremminkin toimivia paikkoja toki on. Eläimille pyritään tarjoamaan mahdollisimman stressittömät olot esimerkiksi sijaiskodissa tai avarammissa tiloissa kennelmäisten häkkiolosuhteiden sijaan. Eläimestä otetaan edustava kuva ja siitä kirjoitetaan yksilöllinen luonnekuvaus paikan nettisivuille, sosiaaliseen mediaan ja Kodittomat.infoon, josta lemmikkiä etsivä suomalainen voi sen löytää ja tarjota uuden kodin tälle.

Mielestäni näin tulisi toimia Suomessa vähintään kaikkien koirien kohdalla. Resurssit kyllä löytyvät, jos eläinsuojelujärjestöjen annetaan asia hoitaa. Varsinkin koirien kohdalla, kun ei löytökoiria isoon maailmaan verrattuna Suomessa niin paljoa ole ja monella sitä paitsi se oma omistaja kaipaa takaisin. Esyjen lisäksi myös toki moni yksityinen esimerkiksi eläinhoitola, joka toimii myös löydettyjen talteenottopaikkana, etsii ansiokkaasti eläimille uusia koteja.

Sitten on tappotarhoja, joissa eläintä odottaa viimeinen piikki kahden viikon päästä. Sitä en tiedä, miten yleistä on, että eläintä kieltäydytään luovuttamasta tarjolla olevaan kotiin, kuten Sallan tapauksessa kävi. Melko yleistä on kuitenkin, ettei eläimestä ilmoitella missään, joten edes omistaja ei voi tietää, että hänen eläimensä on siellä. Karannut koirahan voi vaeltaa pitkiäkin matkoja ja jos koira karkaa vaikkapa Jyväskylässä, keksiikö omistaja sitä Vääksystä saakka kysellä?

dog-mountain-mombarone-clouds-65867%20%2

Kuva: Pexels.com

Ehdotankin, että 15 vrk säilyttämisen lisäksi löytöeläinkodit velvoitettaisiin ilmoittamaan löytyneistä kuvan kera Kodittomat.info -palveluun. Näin kaikki löytöeläimet olisivat kaikkien suomalaisten löydettävissä yhdestä paikasta.

Lisäksi eläimen lopettamisen pitäisi olla nykyistä tiukemmin säädeltyä. Eläimessä tulisi esimerkiksi todeta jokin kulkutauti tai sen tulisi olla käytökseltään ihmiselle agressiivinen tai täysin villiintynyt, jotta sen saisi lopettaa. Käytöksen suhteen asiassa tulisi kuulla myös mahdollista kolmatta, eläimen kiinni ottamiseen osallistunutta osapuolta ja hänelle tulisi tarjota mahdollisuus lunastaa terve eläin itselleen uuden kodin etsimistä varten.

15 vrk odottelun jälkeen eläimelle tulisi aktiivisesti etsiä kotia kolmen kuukauden ajan. Tuon jälkeen tai jo tuota ennen eläin tulisi ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan sijaiskotiin. Mikäli 3 kk jälkeen kotia ei ole löytynyt, tulisi tehdä pitkä selvitys siitä, mitä kaikkia toimenpiteitä on tehty kodin löytämiseksi, ennen kuin lupa terveen eläimen lopettamiseksi heltiäisi.

Eritoten kissojen kohdalla ymmärrän, ettei kaikille yksinkertaisesti riitä hyviä koteja ja kodittomia terveitä ja hyväluontoisia kissoja joudutaan tämän vuoksi lopettamaan. (Asia, joka kannattaa pitää mielessä, jos suunnittelee kissanpentujen teettämistä tai pitää leikkaamatonta kissaansa vapaana.) Löytökoiria on Suomessa esimerkiksi Viroon verrattuna niin vähänlaisesti, että väitän hyvien kotien olevan löydettävissä, kunhan koirista vain ilmoitetaan selkeästi.

Niin kissojen kuin koirienkin osalta maastamme löytyy uutteria vapaaehtoisia, jotka tekevät ansiokasta työtä niin kotimaisten kuin Suomen rajojen ulkopuolellakin apua tarvitsevien eläinten eteen. Tästä sitkeästä porukasta löytyy voimaa, joka aivan varmasti löytää suomalaiselle kotia etsivälle koiralle sijoituspaikan ja lopulta pysyvän kodin. Kunhan vain heidän annetaan tehdä se.

Löytöeläinten asiat ovat monessa maassa todella huonolla mallilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä pitäisi Suomessakin laittaa kuntoon. Toivon totisesti, etten tule näkemään Sallan tapauksen kaltaisten häpeällisten tapahtumien toistuvan kotimaassani.