Ketään ei saa syrjiä sillä perusteella, mikä on hänen sukupuoli-identiteettinsä, ihonvärinsä tai seksuaalinen suuntautumisensa. Hyvään tasa-arvopolitiikkaan kuuluu myös erityisten ryhmien, kuten vammaisten erityistarpeiden huomiointi.

Naiskiintiöt lienevät tunnetuimpia esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, eli pyrkimyksestä saada yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevat samalle viivalle valta-asemassa olevien – eli tässä tapauksessa miesten – kanssa. Pidän tällaisia kiintiöitä hyvänä asiana, joskin parempi olisi olla sukupuolikiintiöt. Mikäli vaatimuksena on, että vaikkapa 25-100% valittavista pitää olla naisia, on tällöin vaarana, että mukaan pyrkivä mies joutuukin syrjityksi sukupuolensa perusteella.

Juuri hiljattain todettiin lehdessä saakka, ettei valta-asemassa olevaa (tyyliin valkoinen heteromies) voisi koskaan olla syrjitty. Väärin.

Yhteiskunnassa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, jossa ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti siksi, että he sattuvat olemaan miehiä. Räikein esimerkki lienee sukupuolen perusteella määräytyvä pakollinen asepalvelus, josta Rosa Meriläinen kirjoitti hyvin kolumnissaan tuoreeltaan. Miehiin kohdistuu myös paljon muunlaista syrjintää. Miesten oletetaan kantavan raskaat kantamukset, antavan istumapaikkansa naiselle, pitävän ovea auki. Etiketin mukaan nainen saa pitää asuun kuuluvan hatun päässään ruokailun ajan, mies ei. Nainen voi vapaasti päättää, kulkeeko housuissa vai hameessa ilman, että kukaan katsoo kieroon kadulla. Voiko saman sanoa pätevän miehiin?

Hirvittävin lienee miehiin kohdistuvan väkivallan vähättely. Jokainen järkevä ihminen tuomitsee sen, jos mies lyö naista. On kuitenkin pelottavaa, miten usein törmää vähättelyyn, jos asetelma onkin toisin päin.

rainbow.jpg

Yhteiskuntamme sisältää paljon rakenteellisia ongelmia. Naisia ei valita johtotehtäviin yhtä usein kuin miehiä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu ennakkoluuloja ja maahanmuuttajien työnsaanti on paljon hankalampaa kuin kantaväestön. On selvää, että eri ryhmät tarvitsevat tukea tullakseen kohdelluiksi tasa-arvoisesti.

Omassa ihannemaailmassani esimerkiksi johonkin tehtävään valittaisiin siihen pätevin henkilö riippumatta siitä, onko hän homo, hetero, mies, nainen, nuori, vanha vai jotain muuta. Valitettavasti on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia suosimaan jotain tiettyä ryhmää ja haasteena on tällaisista asenteista eroon pääseminen.

Opiskelen itse miesvaltaisella alalla. Henkilökohtaisesti en pidä ajatuksesta, että tulisin valituksi johonkin työtehtävään sukupuoleni perusteella enkä pätevyyteni takia. Se tuntuu ajatuksena suurinpiirtein yhtä inhottavalta kuin se, ettei minua pätevyydestäni huolimatta valittaisi sukupuoleni takia.

Mielestäni tasa-arvoajattelussa on menty aika pahasti metsään, jos ajatellaan jotakuta kohdella huonosti sen vuoksi, ettei hän satu kuulumaan mihinkään vähemmistöön. Tai väitetään, ettei niin voi tapahtua. Minä väitän, että kyllä voi.

Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään, samat oikeudet lainkirjan edessä, saman hyväksynnän osaksi erilaisia yhteisöjä. Kukaan ei valitse syntyä valkoiseksi cis-heteromieheksi. Kohdelkaamme heitäkin arvostavasti siinä kuin jokaista muutakin ihmistä.

Ai miksikö tasa-arvoasiat ovat minulle niin tärkeitä? Lähipiiriini kuuluu paljon erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja haluan, että heitä kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, tarvittaessa apua ja tukea tarjoten. En myöskään halua tulla itse syrjityksi. Yhtälailla moni minulle rakas läheinen on juurikin tällainen pahamaineinen cis-heteromies ja ei, en minä halua, että heitäkään saa syrjiä tai kohdella ala-arvoisesti. Olkoot heidän sukupuolensa ja suuntautumisensa miten enemmistöä tai valta-asemaa hyvänsä.

Oikeudenmukainen yhteiskunta kunnioittaa jokaisen yksilön oikeuksia tasapuolisesti. Se on Todellista Tasa-arvoa.