sunnuntai, 19. helmikuu 2017

Kannatan ja vastustan

Jokaiselle äänestäjälle on tärkeää, että ehdokas on hänen kanssaan tärkeistä asioista samaa mieltä. Tällä artikkelilla haluan helpottaa päätäntää omalta kohdaltani kertomalla selkeästi omat kantani moniin mietityttäviin kysymyksiin. Vastaan myös mielelläni, jos joku haluaa kantani johonkin muuhun asiaan tai lisäperusteluja jollekin mielipiteelleni.

 

Kannatan:

- Perustulo (Vihreiden malli)

- Oikeus eutanasiaan

- Tasa-arvoinen avioliittolaki

- Translain uudistaminen

- Paras laki eläimille

- Lemmikinomistajakortti

- Free range -tyyppinen eläintuotanto

- Tutkimus eläinkokeille vaihtoehtoisiin menetelmiin

- Kasvisruokapainotteisuus

- Energiatehokkuuden lisääminen

- Turvallinen vihreä energia (maalämpö, aurinkoenergia, tuulivoima, jätteenpoltto)

- Julkisen liikenteen parantaminen

- Autokanta ekologisemmaksi

- Tasa-arvo

- Oikeudenmukainen maahanmuuttopolitiikka

- Asiallinen keskustelu ja kompromissit

- Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen

- Läpinäkyvyys poliittisessa päätöksenteossa

- Kansainvälinen yhteistyö

- Laadukas julkinen terveydenhoito

- Lasten ja nuorten oikeudet

 

Vastustan:

- Turkistarhaus

- Eläinkokeet

- Pentutehtailu

- Emakkohäkit

- Parsinavetat

- Broilerin kasvatus

- Epäterve rodunjalostus

- Saastuttava ja vaarallinen energiantuotanto (hiilivoima, ydinvoima)

- Syrjintä

- Riitely ja vastakkainasettelu

- Väkivalta ja ilkivalta (vaikuttamiskeinona tai yleensä)

- Päätöksenteko uskonnollisin perustein, jos ristiriidassa eläinten hyvinvoinnin tai ihmisoikeuksien kanssa

- Itsekeskeinen oman edun tavoittelu

torstai, 16. helmikuu 2017

Sairaiden eläinten kasvatukseen puututtava

Rodunjalostus on aina vain paheneva eläinsuojeluongelma. Niin tuotanto- kuin lemmikkieläintenkin. Olisi joutanut jäädä viime vuosituhannelle siinä kuin ihmistenkin rodunjalostus.

Ulkomuotojalostus lemmikkipuolella aiheuttaa aivan järkyttävää pahoinvointia monissa koiraroduissa ja on siirtymässä myös kissarotuihin.

kisu.jpg

Yllä lyhytjalkaisen munchkin-kissan ja karvattoman sfinx-kissan risteytys. Kuva tästä munchkin-risteytyksiä ihannoivasta artikkelista. Suomen Kissaliitto ei ole hyväksynyt munchkin-rotua. Koirapuolella vastaava ominaisuus johtuu kondrodystrofiasta, joka pahimmillaan johtaa mäyräkoirahalvaukseen.

Tuottavuuden maksimointi aiheuttaa niin ikää eläintuotannossa pahoja ongelmia eläinten terveydelle. Pahin tietämäni esimerkki lienevät broilerit, mutta ulkomailla on myös hyvin epäterveiksi jalostettuja lihanautoja. Maidontuottavuuden maksimointi aiheuttaa niinikää ongelmia.

nauta.jpg

Kuvassa ulkomailla (mm. Brasiliassa) hyvin yleinen lihakarjarotu belgiansininen, jonka lihaa myydään myös Suomessa. Kotimaisesta naudanlihasta 80% on lypsykarjaa, jonka jalostuksessa pitkäikäisyys ja siten myös terveempi rakenne on oleellisempaa kuin nuorena teurastettavalle lihakarjalle. Myös täkäläiset lihakarjarodut ovat terveempiä, joskin esimerkiksi belgiansinistä käytetään risteytyksiin Suomessakin.

Alkup. kuva Kamp- Bambino vd ijzer copy Lähteet: Wikipedia, Lihatiedotus

Ostettaessa naudanlihaa julkisin varoin olisi syytä suosia Suomessa tuotettua nautaa.

Sisäsiittoisuus laskee elinvoimaisuutta ja sopeutumiskykyä. Suvullisesti lisääntyvälle eliölle on haitaksi pariutua sukulaisensa kanssa. Jokaisella eliöllä on perimässään haitallisia piileviä ominaisuuksia, jotka tulevat ennen pitkää esiin sukusiitoksen myötä. Esimerkiksi koiranjalostuksessa "linjasiitos" on arkipäivää, vaikka se on geneettisesti ajateltuna huono idea.

doge.jpg

Suomen eläinsuojelulain kahdeksas pykälä kieltää eläimelle vahingollisen jalostuksen. Jostain syystä tähän ei kuitenkaan puututa. Vaadin muutosta asiaan.

 

Aiheesta lisää:

Lemmikkibisnes terveemmälle pohjalle (IL 16.2.2012)

Rotukoira on aina sisäsiittoinen (YLE 31.5.2011)

Jalostamalla paremmaksi? (Eläinsuojeluasiamies 13.2.2014)

Kana nimeltä ROSS 508 (YLE)

keskiviikko, 15. helmikuu 2017

Tasa-arvo kuuluu kaikille - myös enemmistölle!

Ketään ei saa syrjiä sillä perusteella, mikä on hänen sukupuoli-identiteettinsä, ihonvärinsä tai seksuaalinen suuntautumisensa. Hyvään tasa-arvopolitiikkaan kuuluu myös erityisten ryhmien, kuten vammaisten erityistarpeiden huomiointi.

Naiskiintiöt lienevät tunnetuimpia esimerkkejä positiivisesta syrjinnästä, eli pyrkimyksestä saada yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevat samalle viivalle valta-asemassa olevien – eli tässä tapauksessa miesten – kanssa. Pidän tällaisia kiintiöitä hyvänä asiana, joskin parempi olisi olla sukupuolikiintiöt. Mikäli vaatimuksena on, että vaikkapa 25-100% valittavista pitää olla naisia, on tällöin vaarana, että mukaan pyrkivä mies joutuukin syrjityksi sukupuolensa perusteella.

Juuri hiljattain todettiin lehdessä saakka, ettei valta-asemassa olevaa (tyyliin valkoinen heteromies) voisi koskaan olla syrjitty. Väärin.

Yhteiskunnassa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, jossa ihmisiä kohdellaan epätasa-arvoisesti siksi, että he sattuvat olemaan miehiä. Räikein esimerkki lienee sukupuolen perusteella määräytyvä pakollinen asepalvelus, josta Rosa Meriläinen kirjoitti hyvin kolumnissaan tuoreeltaan. Miehiin kohdistuu myös paljon muunlaista syrjintää. Miesten oletetaan kantavan raskaat kantamukset, antavan istumapaikkansa naiselle, pitävän ovea auki. Etiketin mukaan nainen saa pitää asuun kuuluvan hatun päässään ruokailun ajan, mies ei. Nainen voi vapaasti päättää, kulkeeko housuissa vai hameessa ilman, että kukaan katsoo kieroon kadulla. Voiko saman sanoa pätevän miehiin?

Hirvittävin lienee miehiin kohdistuvan väkivallan vähättely. Jokainen järkevä ihminen tuomitsee sen, jos mies lyö naista. On kuitenkin pelottavaa, miten usein törmää vähättelyyn, jos asetelma onkin toisin päin.

rainbow.jpg

Yhteiskuntamme sisältää paljon rakenteellisia ongelmia. Naisia ei valita johtotehtäviin yhtä usein kuin miehiä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuu ennakkoluuloja ja maahanmuuttajien työnsaanti on paljon hankalampaa kuin kantaväestön. On selvää, että eri ryhmät tarvitsevat tukea tullakseen kohdelluiksi tasa-arvoisesti.

Omassa ihannemaailmassani esimerkiksi johonkin tehtävään valittaisiin siihen pätevin henkilö riippumatta siitä, onko hän homo, hetero, mies, nainen, nuori, vanha vai jotain muuta. Valitettavasti on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia suosimaan jotain tiettyä ryhmää ja haasteena on tällaisista asenteista eroon pääseminen.

Opiskelen itse miesvaltaisella alalla. Henkilökohtaisesti en pidä ajatuksesta, että tulisin valituksi johonkin työtehtävään sukupuoleni perusteella enkä pätevyyteni takia. Se tuntuu ajatuksena suurinpiirtein yhtä inhottavalta kuin se, ettei minua pätevyydestäni huolimatta valittaisi sukupuoleni takia.

Mielestäni tasa-arvoajattelussa on menty aika pahasti metsään, jos ajatellaan jotakuta kohdella huonosti sen vuoksi, ettei hän satu kuulumaan mihinkään vähemmistöön. Tai väitetään, ettei niin voi tapahtua. Minä väitän, että kyllä voi.

Jokainen ihminen ansaitsee tulla rakastetuksi ja kunnioitetuksi omana itsenään, samat oikeudet lainkirjan edessä, saman hyväksynnän osaksi erilaisia yhteisöjä. Kukaan ei valitse syntyä valkoiseksi cis-heteromieheksi. Kohdelkaamme heitäkin arvostavasti siinä kuin jokaista muutakin ihmistä.

Ai miksikö tasa-arvoasiat ovat minulle niin tärkeitä? Lähipiiriini kuuluu paljon erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja haluan, että heitä kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, tarvittaessa apua ja tukea tarjoten. En myöskään halua tulla itse syrjityksi. Yhtälailla moni minulle rakas läheinen on juurikin tällainen pahamaineinen cis-heteromies ja ei, en minä halua, että heitäkään saa syrjiä tai kohdella ala-arvoisesti. Olkoot heidän sukupuolensa ja suuntautumisensa miten enemmistöä tai valta-asemaa hyvänsä.

Oikeudenmukainen yhteiskunta kunnioittaa jokaisen yksilön oikeuksia tasapuolisesti. Se on Todellista Tasa-arvoa.

torstai, 9. helmikuu 2017

Susi Suomen kansalliseläimeksi

Ihailijoistaan ylväs olento, vihaajistaan vaarallinen tuholainen. Susi herättää ihmisissä vahvoja tunteita. Suuntaan tai toiseen.

Menneisyydessä susi oli ihmisen kilpakumppani selviytymisessä. Historiassa susi kuitenkin liittoutui ihmisen kanssa ja näin syntyi koira. Elämä suden rinnalla asettaa omat haasteensa, mutta paljosta ihmiskunnalla on myös sutta kiittäminen. Kuka olisi toiminut metsästäjä-keräilijän kuonona, korvina, nopeina jalkoina ja terävinä hampaina 20 000 vuotta sitten ilman lajirajat ylittäneen yhteistyön syntyä? Entä tänä päivänä, kun etsijäkoira jäljittää eksyneen vanhuksen metsästä pelastaen tämän paleltumiskuolemalta? Koiran villi serkku ansaitsee huomattavasti enemmän kunnioitusta nyt, kun se on vaarassa jälleen kadota.

Suomen luonto ei ole sama ilman sutta.

C3rT6vYW8AAzJzV.jpg

Yllä oleva kuva vetää hiljaiseksi. Kyseessä on Susiryhmän Twiitissään jakama kuva 27.1.2017 päivältä, jolloin Helsingissä ja Turussa sytytettiin kynttilä jokaiselle tänä vuonna kaadettavalle uhanalaiselle sudelle.

Täytyy sanoa, että minua hävettää joka kerta, kun Suomi saa maailmalla julkisuutta eläinsuojelullisesti tai luonnonsuojelullisesti kyseenalaisissa merkeissä. Toivoisin maamme loistavan enemmän positiivisenä esimerkkinä, josta saisi tuntea ylpeyttä häpeän sijaan. Sama toki pätee muuhunkin toimintaan, kuten esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumiseen ja heikommassa asemassa olevien puolustamiseen.

Olen monesti ihmetellyt, miksei sutta arvosteta enemmän. Susi on kuitenkin sosiaalinen ja perheestään huolehtiva eläin, uskollinen kumppani ja yhteistyökykyinen älykäs tiimipelaaja. Ominaisuuksia, joita keltä tahansa ihmiseltä arvostettaisiin.

Oikeastaan susi kuvastaa hyvin myös Suomea maana. Pieni ja sitkeä selviytyjä ison Venäjän karhun rinnalla, samoilemassa samoilla soilla sen ja Norjan hirven kanssa. Susi olisi ehdottomasti valintani, jos minun pitäisi valita maatamme parhaiten kuvastava kansalliseläin.

susilauma7.jpg

Susi on ylväs eläin, joka muodostaa vahvat siteet perheeseensä. Vai kokevatko hiljaiset suomalaiset enemmän samaistumista erakkomaiseen karhunjörrikkään?

Olen myös usein miettinyt, mitä kummaa leijona tekee Suomen vaakunassa. Eihän täällä edes elä mitään leijonia. Ovat aika main stream juttu historiallisissa vaakunoissa. Siinä komeileva susi olisi täkäläisempi ja omaperäisempi.

 

Entäs ne petovahingot?

Mikä susissa sitten herättää vihaa? Pitäisikö meidän susihörhöjen ja piiperöiden yrittää jollain tasolla ymmärtää susille kaatolupia vaativia ihmisiä?

Kannatan asiallista vuoropuhelua eri mieltä olevien ihmisten kanssa, oli aihe mikä hyvänsä. Kompromissien, kaikille sopivien ratkaisujen, hakeminen on nähdäkseni tärkeä osa demokraattista politiikkaa. Kenties suhtautuminen susiin ei saisi niin rajuja vihan muotoja, jos susien määrän kasvusta huolestuneita ei pyrittäisi vaientamaan ja heidän huolensa kuultaisiin.

Aiheetonta susipelkoa tulee hälventää. Tässä ovat kunnostautuneet esimerkiksi Luontoliiton Susilähettiläät, jotka tekevät kouluvierailuja ja jakavat susista tutkittua tietoa.

nature-animal-wolf-wilderness.jpg

Toki susien rinnalla elämiseen liittyy myös ihan oikeita ongelmia. Susi ei tiedä, että pihaan jätetty susi tai laiduntavat lampaat ovat ihmisen omaisuutta. Tässä suhteessa peräänkuulutan ihmisen omaa vastuuta. Petovahinkojen torjumiseen on erilaisia keinoja, kuten petoaidat ja laumanvartijakoirat. Moni pihasta viety koira taas säästäisi henkensä sillä yksinkertaisella toimenpiteellä, että se otetaan yöksi sisään tai edes johonkin piharakennukseen.

Hyvää tietoa ennaltaehkäisystä löytyy Luontoliiton Susiryhmän sivuilta.

Susialueella elävien huoliin susista ei tule viitata kintaalla, vaan heitä tulee auttaa petovahinkojen ennaltaehkäisyssä ja lisätä ihmisten turvallisuudentunnetta esimerkiksi koulukyyditysten muodossa. Pitää kuitenkin muistuttaa, että meidän elinaikanamme susi ei ole hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa. Samaa ei voi sanoa vaikkapa nykyisestä kansalliseläimestämme karhusta, joita sentään (onneksi) saa rauhassa tallustella päälle tuhannen yksilöä metsissämme ilman mitään hysteeristä karhupelkoa. Miksi muutama sata sutta herättää niin paljon enemmän närää?

Susi on ennen kaikkea kotimaisen luontomme ylpeyden aihe ja toivoisin sitä myös sen mukaan arvostettavan. Sen vuoksi tulisi pyrkiä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin ennemmin kuin rynnätä metsiin ampumaan tätä kaunista uhanalaista eläintä.

keskiviikko, 8. helmikuu 2017

Nuori saa olla julkisesti homo

Alpit1.jpg

16-vuotias tubettaja Tuure Boelius valittiin QX Gay Gaalassa vuoden homoksi. Nuoren henkilön valinta on rohkaisevaa muille vähemmistöjä edustaville nuorille. Katsottuani Tuuren videon, jonka lopussa hän hehkuttaa iloisena pääsyään ehdokkaaksi en voi muuta kuin ihmetellä asiasta noussutta porua. Muutamat tahot, kuten Merja Nurmi kirjoituksessaan, kummastelivat, että miten Vuoden Homo -palkinto voidaan myöntää lapselle. Mille ihmeen lapselle?

Minusta on ensinnäkin vähättelevää käyttää täysi-ikäisyyttä lähestyvästä nuoresta termiä lapsi. 16-vuotias on oman seksuaalisuutensa kehityksen kanssa ihan eri vaiheessa kuin alle teini-ikäinen, joihin perinteisesti lapsina viitataan. Ymmärtäisin lapsesta puhumisen, jos kyse olisi 10-vuotiaasta.

Toisekseen, se ei ole kenenkään seksualisoimasta, että hänen seksuaalinen suuntautumisensa sanotaan ääneen. Melko nuoriltakin ihmisiltä kysellään, onko näillä tyttö- tai poikaystävää. Homous ei ole sen kummempaa kuin että ne ihastukset ovat vastakkaisen sukupuolen sijaan oman sukupuolen edustajia.

Yhteiskunnassa, jossa moni nuori painii heteroudesta poikkeavan suuntautumisensa kanssa, tulee nuoren ihmisen kaapista ulostuloon suhtautua myönteisesti ja osoittaa tukeaan, ei tuomita ja hyssytellä. Toki nuoren suuntautuminen myöhemmin muuttua, mutta se ei tee hänen nykyisestä kokemuksestaan yhtään vähemmän todellista.

Mielestäni 16-vuotiaan valinta Vuoden Homoksi on hyvä tapa osoittaa, että sateenkaarinuoret hyväksytään osaksi yhteisöämme.

sateenkaari.jpg

Lopuksi haluan siteerata Lapsiasiavaltuutetun blogista Juha Jämsän kirjoitusta:

"Sateenkaarilapselle kuuluu myös Lapsen oikeuksien sopimuksen takaama oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Myös sateenkaarilapsen on voitava puhua turvallisesti omasta kokemuksestaan, vaikka kokemus saattaisi muuttua joskus myöhemmin. Emme pelkää lasten leimautuvan heteroseksuaalisiksi, jos he puhuvat eri sukupuoleen kohdistuvasta mielenkiinnostaan. Samoin ei tarvitsisi pelätä lapsen leimautumista homoksi, jos yhteisönä pitäisimme molempia yhtä arvokkaina kehityspolkuina."